Paritalo rinteeseen

Mielikuvissani istuin sunnuntai-iltana junassa. Vierellä take away -teekuppi ja edessä tietokone. Mukava asento vihreässä retropenkissä, villakangastakki peittona ja pää täynnä kirkkaita ajatuksia. Olin suukottanut perheeni ja astunut reiluksi kolmeksi tunniksi täydelliseen omaan rauhaan, kunnes siskoni ja rakas siskon poika Max olisivat minua vastassa Helsingin rautatieasemalla.

Tämä oli ajatukseni lauantai-iltana tulevaa työmatkaani suunnitellessa. Sunnuntai-illan juna kohti pääkaupunkiseutua ei arvatenkaan ollut rauhallinen, aikaa ei jäänyt take away -teen noutoon, eikä pääni todellakaan ollut täynnä kirkkaita ajatuksia. Otin nokoset, kuuntelin podcasteja ja yritin epätoivoisesti sulkea itseni ympärillä olevan hälyn ulkopuolelle. Latasin akkuja tulevia päiviä varten.

Koulutukset on nyt ohi. Kolme liian myöhään valvottua iltaa ja lukematon määrä vauvalle annettuja suukkoja. On aika palata kotiin oman perheeni pariin, mutta ennen sitä otan tämän junamatkan verran suunnittelemaani omaa aikaa. Juon kupin take away -teetä ja asettaudun mukavasti tähän tietokoneen äärelle. Päivitetään siis hetki kotiprojetia ajantasalle.

Isoäidin suunnittelema täydellinen omakotitalo tosiaan vaihtui uudelle asuinalueelle valmistuvaan paritaloon, ja metsän suoja lapsia vilisevään kotikatuun. Tämä tuntui täydelliselle ratkaisulle juuri nyt, vaikka lähes vuodella pidentynyt odotusaika saa meidät hetkellisesti epätoivon valtaa. Onneksi yleensä oireilemme turhautumistamme eri aikaan, jolloin toinen voi yltiöoptimistiseen sävyynsä todeta, että on tässä odottamisessa hyviäkin puolia. Kaiken voi nyt suunnitella kaikessa rauhassa ja rahaakin saadaan säästöön mukava summa kodin kalustamista varten.

Jos en aivan väärässä ole, niin voisin kuvitella, että teitä kiinnostaisi kuulla hieman lisää tulevasta kodistamme. Johan kerkesin jo edellisen talosuunnitelman teille pohjia myöten esitellä, mutta millainen koti meille nyt sitten oikeastaan rakentuukaan, kun edelliset talopiirrustukset pölyyntyy jo laatikon kätköissä. Puhutaampa siis hetki siitä, mitä tuleman pitää.

Noin 140 neliöinen uusi kotimme rakentuu loivaan rinteeseen. Makuuhuoneita on talossa yhteensä neljä, joista yksi jätetään olohuoneen ja ruokailutilan jatkeeksi ilman suunniteltua väliseinää. Ison avaran tilan lisäksi makuuhuoneita jää siis kolme kahteen kerrokseen jaettuna. Sisäänkäynti taloon on yläkerratsa, jossa eteisestä avautuu olohuone, keittiö ja ruokatila. Keittiön taakse jää vierashuone ja eteisestä pääsee talomme toiseen kylpyhuoneeseen. Huonekorkeutta yläkerrassa nostettiin vähän alle kolmeen metriin ja ikkunoita suurennettiin parikymmentä senttiä. Valoa saadaan läpi talon oleilutilaan, mikä tekee tilasta valoisan ja avaran. Yläkerrassa on koko talon leveydeltä parveke ja pieni varasto sen kyljessä.

Alakertaan päästään eteisestä. Portaita pitkin kuljetaan alas aulatilaan, minkä reunoilla on kaksi makuuhuonetta ja takana tilava vaatehuone, kodinhoitotilat, pesuhuone ja sauna. Alakerran aulatilasta on käynti takapihalle, missä on sopivasti tilaa pienelle hyötypuutarhalle.

Aikataulu on sellainen, että rakentaminen alkaa keväällä 2018 ja muutto uuteen kotiin on kesällä 2019. Odottavan aika on pitkä, mutta toisaalta tämähän on koko projektin parasta aikaa, joten eiköhän oteta tästäkin ajasta kaikki ilo irti.

 

Täyskäännös

Kuukausi on mennyt hujauksessa uusien mielenkiintoisten työtehtävien ja taloasioiden parissa. Olen tarkoituksella pitänyt hieman taukoa kirjoittamisesta, sillä saavuimme taloprojektin kanssa melkoisen haastavaan tienhaaraan. Ajauduimme erittäin vaikeiden kysymysten eteen. Aloimme kyyseenalaistaa itsemme täysin omakotitaloasujina ja suuren metsätontin omistajina.

Pohdimme erilaisia vaihtoehtoja kolmen viikon ajan, niin että aloimme jo kyllästyä koko taloasiaan. Kirjoitimme listaa hyvistä ja huonoista puolista, kunnes huomasimme päivä päivältä ajautuvamme kauemmaksi metsään rakennettavasta omakotitalosta.

Kolme epävarmaa viikkoa oli raskaita kaikkien kysymysten kanssa painiskellen, mutta nyt olemme iloisia siitä, että uskalsimme kyseenalaistaa aikeemme ja tehdä täyskäännöksen taloprojektin suhteen. Viimeiset kivenmurikatkin pyörähtivät hartioilta, kunnes uskalsimme lopulta todeta ääneen, että ei me oikeastaan tätä edes haluttu.

Vaikka taloprojekti sai uuden käänteen, ei kotiprojekti päättynyt tähän. Meille nousee ihana koti keväällä 2019. Omakotitalo vaihtui paritaloksi ja sijainti metsän siimeksestä metsien ylle. Kaikki tarpeelliset palvelut on lähellä ja kavereita ympärillä yllin kyllin. Helppoa lapsiperhearkea ja vähemmän pihan hoitoa. Riittävästi tilaa ja tarvittava määrä yksityisyyttä.

Näin on hyvä.

Muutoksia

 

Hei vaan,

täällä ollaan! Osa teistä on saattanut jo luulla, että olen kadonnut jonnekin, mutta en suinkaan. On vain ollut hieman kiirettä viime viikkoina. Kiva kun olette silti jaksaneet käydä kurkkimassa blogia ja piristäneet minua muutamalla kommentillakin poissaoloni aikana. Osa teistä saattaa olla hyvinkin ajantasalla viimeaikaisista tapahtumista Instagramin ansiosta, mutta toisille tämä saattaa olla uutta tietoa.

Niin kuin aloituskuvista voi jo päätellä, olemme viettäneet tässä välissä yhden viikon Italiassa ja yhden täydellisen päivän Venetsiassa. Loma tuli todella loistavaan hetkeen, sillä loman jälkeen aloitin arjen aivan uudenlaisessa työssä. Yksi viikko on nyt siis jo uutta työtäkin takana, joten ymmärrätte ehkä sen, että kiirettä on riittänyt.

Kaikkien näiden muutosten ja informaatioähkyn ohella olemme tietenkin yrittäneet viedä taloasioita eteenpäin. Syksy tulee kovaa vauhtia ja nykyisen talon myyntikin olisi pian aloitettava. Useita palavereja on viime viikon aikana käyty ja muutamia isoja pohdintojakin tehty kotiprojektin tiimoilta. Saas nähdä mitä tässä vielä tapahtuu.

Lähipäivien aikana muutamien isojen juttujen pitäisi onneksi varmistua, joten palaan sitten heti kertomaan projektin kulusta. Luulen että jo ensiviikolla olemme huomattavasti tyynemillä vesillä, kuin edellisten viikkojen aikana.

Nyt onkin taas lähdettävä tästä hommiin. Huomenna on siskoni vauvan ristiäiset Helsingissä ja minä tohelo tajusin vasta äsken, ettei meillä ole edes juhla-asut kunnossa. Eiköhän me jotain silti keksitä.

Oikein ihanaa viikonloppua kaikille! <3

Kannattaisiko hankkia pihasuunnittelija?

Tiedättekö miten täydellistä on kömpiä puhtaisiin lakanoihin kiireisen työviikon jälkeen vesimelonin ja avokadoleivän kanssa.  Koti on hiljainen ja rauhallinen. Välillä ikävä hiipii ajatuksiin muun perheeni ollessa poissa, mutta kyllä tämä pieni oma hetki tuli nyt aivan oikeaan aikaan.

Tämän viikonlopun aion pyhittää itselleni. Olen tietoisesti välttänyt sovittuja suunnitelmia ja kieltänyt itseäni puuhailemasta liikaa kotitöiden parissa. Sen sijaan aion nauttia ulkoilusta ja herkullisesta ruuasta. Saan rauhassa jumittua tekemään suunnitelmia ja uppoutua kotiprojektiin ilman omantunnontuskia. Lukea kirjoja ja nukahtaa sohvalle. Miltä ikinä haluankaan tehdä.

Tämän illan aion katsella puutarhaohjelmia ja tutkia metsätonttien parhaita vinkkejä. Kotiprojektin pihahommat mietityttää. Kävelimme tontilla noin viikko takaperin ja pohdimme kuinka paljon metsää olisi syytä karsia ja miten päin talo kannattaisi pihaan sijoittaa. Tällä hetkellä tiheän puuston suojissa oleva metsäpläntti on vaikea hahmottaa. Olin aluksi varma, ettei talo tulisi pitkittäin edes mahtumaan tontille, mutta mitattuamme tontin huomasimme, että vieretysten voisi rakentaa vaikka kaksi samanlaista. On aivan hullua, että ensimmäisenä pitäisi tietää jo tulevia pihasuunnitelmia, vaikka koko tonttia ei osaa vielä edes hahmottaa.

Kaikista haastavimmalta tuntuu sekä sisä- että ulkotilojen suunnittelu tyhjästä. Mitäs jos asiat eivät toimikaan haluamallaan tavalla tai jonkin tilan on ajatellut aivan väärin. Pihan suunnittelussa minua eniten huolettaa se, että osaammeko ajatella kokonaisuutta tarpeeksi hyvin etukäteen. Pihan pitäisi olla helppohoitoinen, käytännöllinen, kaunis ja hyödyllinen. Haluamme jättää metsää mahdollisimman paljon ympärille, mutta nurmikkoalue leikkimiseen pitää ehdottomasti olla. Pihan kasvit ovat pitkälti hyötykasveja, puita ja pensaita. Haluaisin kasvihuoneen tomaateille, kurkuille ja muille ihanille herkuille joita napsia kesäiltoina suoraan suuhun.  Johonkin reunaan on tultava myös isoäidin perinnevadelmat.

Kaiken tämän ajatuskaaoksen keskellä olemme tuumailleet olisiko ammattilaisesta tässä kohtaa hyötyä. Jos löytyisi joku joka suunnittelisi koko piha-alueen sijoittelut ja kasvuston edes karkeasti, niin olisi se varmasti sen arvoista. Voisimmehan toki laittaa talon johonkin kohtaan tonttia mikä parhaalta tuntuu ja elää hetken pihapiirissä ennen kuin se alkaa hahmottua, mutta tuntuisi turhalta heittää hukkaan tämä mahdollisuus, kun kerta voimme tehdä pihasta juuri sellaisen, mikä palvelee meidän tarpeita parhaiten.

Mistä apu? Auta meitä ja kerro parhaat vinkkisi pihan suunnitteluun. Löytyykö Keski-Suomesta hyviä suunnittelijoita? Onko teillä omia kokemuksia pihasuunnittelijoista?

Ihanaa Juhannusta!

Tämäkin juhannus mennään perinteisin menoin. Muurikkalettuja mökin rannassa, uimista, saunomista ja kokon polttoa. Aamusta varhain oli tietenkin haettava ojan vieriltä villikukkia maljakkoon ja loihdittava jotain herkullista syötävää.

Kevät on ollut hieman kiireinen, joten päädyin valitsemaan jotain helppoa ja terveellisempää herkkua. Foodinin raakakakun valmistuspaketti oli pelastukseni tänään. Päälle vain tuoreita mansikoita, raakasuklaata ja syötäviä kukkia.

Uutisia sain juuri äsken myös rakennustintamalta. Suunnittelussa on tällä hetkellä hieman ruuhkaa, mutta kyllä se  sieltä valmistuu. Seuraava tapaaminen rakennuttajien kanssa olisi heinäkuun puolessa välissä, jolloin pääsemme tarkastelemaan suunnitelmia tarkemmin. Samaan aikaan saamme myös kustannusarvion projektistamme.

Jatketaan siis odottelua, mutta ennen kaikkea nautitaan nyt keskikesän juhlasta.

Ihanaa juhannusta kaikille!

Odottelua

Kolme makuuhuonetta, avara oleskelutila, erillinen kodinhoitohuone ja ulkosauna. Siinä ovat toiveemme pääpiirteittäin, mutta miksi täydellisen pohjaratkaisun suunnittelu on niin himputin hankalaa.

Elämme tällä hetkellä projektimme pisintä ja haastavinta vaihetta. Tiedämme kirkkaasti mitä haluamme, mutta täydellisen pohjaratkaisun hiominen on pikkutarkkaa ja vaativaa puuhaa. Kodin täytyy toimia moitteettomasti arjessa, mahdollistaa yhteiset riemun hetket, mutta tarjota myös rauhaa ja omaa tilaa asukkailleen.

Olemme pyöritelleet talokirjojen pohjaratkaisuja jo hyvän tovin, mutta mitään valmista ei vielä ole. Mainittakoon toki tässä vaiheessa, että rakennuttaja on valittu, vaikka virallisesti kättäpäälle ei vielä olekaan lyöty.

Onneksi tällä hetkellä toiveidemme toteuttaminen on osaavammissa käsissä, joten meidän täytyy vain jaksaa odottaa. Taitaakin olla koko projektin haastavin osuus kaltaiselleni intoilijalle.

Kaikki alkoi tästä

Kesä alkaa vihdoin olla jo täällä, vaikka pahasti myöhässä ollaankin. Meteorologi Pekka Poutaakin huvittaneista kevätlumisateista huolimatta pesänrakennusviettini oli tänä vuonna poikkeuksellisen ajoissa. Levottomuus iski välittömästi jo ensimmäisten linnunlaulujen ja auringon säteiden myötä, kuin salama kirkkaalta taivaalta. Tiedossa oli levottomia öitä ja kymmeniä tunteja pinterestin selailua.

Tänä keväänä ajatukseni eivät enää pyörineet vain uusien sisustustekstiilien ja terassikasvien ympärillä, vaan löysin itseni yhä useampana iltana raivatuilta metsäalueilta, jonne oli uusien asuinalueiden määrä rakentua. Kävelin pitkin järven rantaa pysähtyen kannoille ja suurille rantakiville ihmettelemään. Olisiko tässä hyvä paikka kodille?

Eräänä päivänä noin yhdeksän aikaan illalla vedin nilkkasaappaat jalkaani ja kehoitin perhettäni tekemään samoin. Hyppäsimme autoon koko porukka ja ajoimme mäkeä ylös rinteen huipulle. Miltähän koti korkeuksissa sittenkin tuntuisi? Maisema mätsien yllä oli hämmästyttävä ja samaan aikaan täydellisen rauhallinen. Vain tuuli huojutti hiljalleen puita puolelta toiselle. Lenkkimäinen uusi tie oli vielä tyhjillään, mutta hetken mutkassa seistessään saattoi alueen tulevan tunnelman miltein jo aistia. Tosin äänekäs lintukuoro ja avarat rinnenäkymät saattoivat maalata mieleeni epätodellisen kauniin idyllin, mikä tulevassa lähiössä ei ehkä tulisikaan toteutumaan haluamallamme tavalla.

Koska välivaiheiden jälkeen on vihdoin aika rakentaa pysyvä koti, oli täydellisen paikan löytäminen yllättävän vaikeaa. Haluaisimmeko sittenkään katsella takapihaltamme naapureiden puuhia omiemme lomassa tai vilkuttaa vastapäiseen aamiaspöytään joka aamuiset huomenet. Tuskinpa.

Onneksi meillä oli vielä yksi ajatus.