Parasta just nyt

 

Yöpaidassa vietetyt hitaat viikonloppuaamut. Lähestyvä loma, Asuntomessut ja Ruotsin reissu. Ensimmäinen sovittu tapaaminen pihasuunnittelijan kanssa ja pohjakuvan selkeytyminen. Chiapuuro kotimaisilla mansikoilla. Kesä!

Tällä hetkellä on jotenkin hyvä ja luottavainen mieli kotiprojektin suhteen. Pohja alkaa vihdoin selkiytyä ajatuksissamme, piha hahmottuu haaveiksi ja ensimmäiset tapaamiset on jo sovittu. Muutaman viikon sisällä olisi tarkoitus saada pohjakuvan luonnos numero kaksi ja käydä mahdollisesti tulevan pihasuunnittelijamme kanssa tontilla tutustumassa ympäristöön.

Asiat etenee.

Eniten kutinaa vatsanpohjassa aiheuttaa lähestyvät Asuntomessut. Olen odottanut heinäkuun 14. päivää enemmän kuin mitään pitkään aikaan. Aiemmin olen messuilla vain ihastellut sisustuksia ja haaveillut omasta kodista, mutta tällä kertaa saan ihan oikeasti poimia toimivia ideoita ja kauniita materiaaleja omaan kotiini.

Lähdemme messuille heti ensirytäkässä viikon päästä lauantaina. Reissu on jo sinällään odotettu, mutta kaiken kruunu on lähellä sijaitseva suvun mökki, kahdenkeskeistä aikaa rantalaiturilla ja vierailu Mikkelissä asuvien arkkitehti isovanhempiemme luona. Täytyy varata reissuun mukaan vihko ja kynä, kamera täydellä akulla ja laukullinen myslipatukoita. Myslipatukoita siksi, että olin viime vuonna vähällä pyörtyä ja saada hermoromahduksen, sillä en innostukseltani muistanut syödä. Tänä vuonna ei ole varaa hukata aikaa pyörtyilyyn, meillä on paljon nähtävää!

Onko siellä muita Asuntomessuille lähtijöitä?

Aina voi karsia

Onneksi on olemassa ainakin yksi asia, minkä tekeminen tässä vaiheessa kotiprojektia on vähintäänkin suotavaa – Raivaaminen!

En ole koskaan erityisemmin piitannut tavaroiden keräilystä tai niiden säilömisestä kaappeihin. Silti on tehtävä jatkuvasti työtä sen eteen, ettei tavaraa vain alkaisi kertymään joka nurkkaan. On sanomattakin selvää, että tavaraa kertyy moninkertaisesti lapsen saamisen jälkeen, ja monen tavaran käyttöikä jää hyvinkin lyhyeksi. Tästä syystä olen joutunut tekemään entistä tehokkaammin töitä asian eteen, jotta tavarat saadaan ajallaan kiertoon, eikä niitä alkaisi kertymään varaston laatikoihin.

”Pikkulusikka on pikkulusikka, oli siinä muumin kuva tai ei. Tyynynpäälinen toimittaa tehtävänsä myös ilman Disneyhahmoa.” – Jenni Sarras, Tavarataidot

Oma heikkouteni on kirjat. Rakastan kauniita kirjoja ja niiden kuvia. Liian harvoin osaan vastustaa sellaisen ostamista eteen sattuessa. Joten eipä ihme, että niitä alkaa nopeasti kertymään olohuoneen kaappeihin. Olen kylläkin laittanut kirjoja myös kiertoon, kun esimerkiksi jonkun terveyteen liittyvän tietokirjan olen saanut päätökseeni. Tosin melko usein myös mieheni haluaa lukea kyseisen teoksen, eikä kirja saa olla tietenkään sellainen, mihin haluaa palata vielä myöhemmin.

Toisin on kauniiden keitto- ja puutarhakirjojen kanssa. Niistä en useinkaan hanno luopua, sillä ovathan ne jo kauniita sisustuksellisestikin. Usein myös tämän ryhmän kirjat ovat niitä, joihin haluan palata aina uudestaan ja uudestaan. Ehkäpä sitä ajan kanssa oppii huomaamaan ne tärkeimmät, joista ei halua luopua ja ne joilla ei ehkä olekaan niin paljon merkitystä.

Viime viikon torstaina tyhjensin pöytäni Kirpputori Silinteristä. Olin kuskannut sinne tavaraa kolmen viikon ajan. Kauppa kävi hyvin ja loput sain lahjoittaa SPR:lle. Tätä raivaamista tulen varmasti jatkamaan vielä kesän ja syksyn aikana, sillä mitään tarpeettomaksi jäänyttä emme halua ensin kuskata väliaikaiseen kotiin ja siitä edelleen uuteen vasta valmistuneeseen kotiimme.

Kirjojen ostamista hillitsemään löysin hiljattain BookBeatin. Sieltä voin kuunnella niitä kirjoja, joiden ostamisen syy ei ole viehättävyys tai käytännöllisyys. Lisäksi saan kuunnelluksi enemmän kirjoja lyhyemmässä ajassa, kuin että lukisin ne kannesta kanteen sille varattuun aikaan. Nyt voin kuunnella kirjoja missä ja milloin haluan.

Muillekin liiallisista tavaroista ahdistuville ja karsimista suunnitteleville voisin suositella kuunneltavaksi tai luettavaksi Jenni Sarrasin kirjaa Tavarataidot. Kirja on kotimainen vastine suositulle KonMarille, ja kummatkin lukeneena uskallan sanoa pitäväni enemmän Jennin versiosta. Kirja käsittelee tavaroiden omistamista, järjestämistä ja turhasta luopumista maalaisjärjen kautta. Myös tavaroiden kierrättäminen eri reittejä otetaan hyvin kirjassa huomioon.

Kannattaisiko hankkia pihasuunnittelija?

Tiedättekö miten täydellistä on kömpiä puhtaisiin lakanoihin kiireisen työviikon jälkeen vesimelonin ja avokadoleivän kanssa.  Koti on hiljainen ja rauhallinen. Välillä ikävä hiipii ajatuksiin muun perheeni ollessa poissa, mutta kyllä tämä pieni oma hetki tuli nyt aivan oikeaan aikaan.

Tämän viikonlopun aion pyhittää itselleni. Olen tietoisesti välttänyt sovittuja suunnitelmia ja kieltänyt itseäni puuhailemasta liikaa kotitöiden parissa. Sen sijaan aion nauttia ulkoilusta ja herkullisesta ruuasta. Saan rauhassa jumittua tekemään suunnitelmia ja uppoutua kotiprojektiin ilman omantunnontuskia. Lukea kirjoja ja nukahtaa sohvalle. Miltä ikinä haluankaan tehdä.

Tämän illan aion katsella puutarhaohjelmia ja tutkia metsätonttien parhaita vinkkejä. Kotiprojektin pihahommat mietityttää. Kävelimme tontilla noin viikko takaperin ja pohdimme kuinka paljon metsää olisi syytä karsia ja miten päin talo kannattaisi pihaan sijoittaa. Tällä hetkellä tiheän puuston suojissa oleva metsäpläntti on vaikea hahmottaa. Olin aluksi varma, ettei talo tulisi pitkittäin edes mahtumaan tontille, mutta mitattuamme tontin huomasimme, että vieretysten voisi rakentaa vaikka kaksi samanlaista. On aivan hullua, että ensimmäisenä pitäisi tietää jo tulevia pihasuunnitelmia, vaikka koko tonttia ei osaa vielä edes hahmottaa.

Kaikista haastavimmalta tuntuu sekä sisä- että ulkotilojen suunnittelu tyhjästä. Mitäs jos asiat eivät toimikaan haluamallaan tavalla tai jonkin tilan on ajatellut aivan väärin. Pihan suunnittelussa minua eniten huolettaa se, että osaammeko ajatella kokonaisuutta tarpeeksi hyvin etukäteen. Pihan pitäisi olla helppohoitoinen, käytännöllinen, kaunis ja hyödyllinen. Haluamme jättää metsää mahdollisimman paljon ympärille, mutta nurmikkoalue leikkimiseen pitää ehdottomasti olla. Pihan kasvit ovat pitkälti hyötykasveja, puita ja pensaita. Haluaisin kasvihuoneen tomaateille, kurkuille ja muille ihanille herkuille joita napsia kesäiltoina suoraan suuhun.  Johonkin reunaan on tultava myös isoäidin perinnevadelmat.

Kaiken tämän ajatuskaaoksen keskellä olemme tuumailleet olisiko ammattilaisesta tässä kohtaa hyötyä. Jos löytyisi joku joka suunnittelisi koko piha-alueen sijoittelut ja kasvuston edes karkeasti, niin olisi se varmasti sen arvoista. Voisimmehan toki laittaa talon johonkin kohtaan tonttia mikä parhaalta tuntuu ja elää hetken pihapiirissä ennen kuin se alkaa hahmottua, mutta tuntuisi turhalta heittää hukkaan tämä mahdollisuus, kun kerta voimme tehdä pihasta juuri sellaisen, mikä palvelee meidän tarpeita parhaiten.

Mistä apu? Auta meitä ja kerro parhaat vinkkisi pihan suunnitteluun. Löytyykö Keski-Suomesta hyviä suunnittelijoita? Onko teillä omia kokemuksia pihasuunnittelijoista?

Ihanaa Juhannusta!

Tämäkin juhannus mennään perinteisin menoin. Muurikkalettuja mökin rannassa, uimista, saunomista ja kokon polttoa. Aamusta varhain oli tietenkin haettava ojan vieriltä villikukkia maljakkoon ja loihdittava jotain herkullista syötävää.

Kevät on ollut hieman kiireinen, joten päädyin valitsemaan jotain helppoa ja terveellisempää herkkua. Foodinin raakakakun valmistuspaketti oli pelastukseni tänään. Päälle vain tuoreita mansikoita, raakasuklaata ja syötäviä kukkia.

Uutisia sain juuri äsken myös rakennustintamalta. Suunnittelussa on tällä hetkellä hieman ruuhkaa, mutta kyllä se  sieltä valmistuu. Seuraava tapaaminen rakennuttajien kanssa olisi heinäkuun puolessa välissä, jolloin pääsemme tarkastelemaan suunnitelmia tarkemmin. Samaan aikaan saamme myös kustannusarvion projektistamme.

Jatketaan siis odottelua, mutta ennen kaikkea nautitaan nyt keskikesän juhlasta.

Ihanaa juhannusta kaikille!

Odottelua

Kolme makuuhuonetta, avara oleskelutila, erillinen kodinhoitohuone ja ulkosauna. Siinä ovat toiveemme pääpiirteittäin, mutta miksi täydellisen pohjaratkaisun suunnittelu on niin himputin hankalaa.

Elämme tällä hetkellä projektimme pisintä ja haastavinta vaihetta. Tiedämme kirkkaasti mitä haluamme, mutta täydellisen pohjaratkaisun hiominen on pikkutarkkaa ja vaativaa puuhaa. Kodin täytyy toimia moitteettomasti arjessa, mahdollistaa yhteiset riemun hetket, mutta tarjota myös rauhaa ja omaa tilaa asukkailleen.

Olemme pyöritelleet talokirjojen pohjaratkaisuja jo hyvän tovin, mutta mitään valmista ei vielä ole. Mainittakoon toki tässä vaiheessa, että rakennuttaja on valittu, vaikka virallisesti kättäpäälle ei vielä olekaan lyöty.

Onneksi tällä hetkellä toiveidemme toteuttaminen on osaavammissa käsissä, joten meidän täytyy vain jaksaa odottaa. Taitaakin olla koko projektin haastavin osuus kaltaiselleni intoilijalle.

Koti koivujen ja kuusien katveeseen

Tässä se nyt on. Paikka kodille.

Pohdinta tontin osalta on vihdoin päättynyt. Olemme tulleet siihen tulokseen, että koti koivujen ja kuusien katveessa on täydellinen valinta meille.

Valinta oli aluksi vaikea, kunnes tajusimme, etteivät ensin etsimämme tontit olleet lainkaan sitä mitä olimme ajatelleet. Haaveilimme omasta rauhasta ja luonnon läheisyydestä, mutta etsimme paikkaa kodille kaupungin uusien asuinalueiden tonteilta. Kauniilta ja viihtyisiltä asuinalueilta puuttui kuitenkin kaipaamamme rauha ja yksityisyys, joten niinpä päädyimme valitsemaan tonttimme haja-asutusalueelta, metsän siimeksestä.

Tontin valinnan TOP3:

  1. Riittävästi omaa tilaa ja etäisyyttä muihin taloihin.
  2. Sekoitus maalaisidylliä ja kaupungin palveluja.
  3. Metsä omalla takapihalla.

 

 

 

Kaikki alkoi tästä

Kesä alkaa vihdoin olla jo täällä, vaikka pahasti myöhässä ollaankin. Meteorologi Pekka Poutaakin huvittaneista kevätlumisateista huolimatta pesänrakennusviettini oli tänä vuonna poikkeuksellisen ajoissa. Levottomuus iski välittömästi jo ensimmäisten linnunlaulujen ja auringon säteiden myötä, kuin salama kirkkaalta taivaalta. Tiedossa oli levottomia öitä ja kymmeniä tunteja pinterestin selailua.

Tänä keväänä ajatukseni eivät enää pyörineet vain uusien sisustustekstiilien ja terassikasvien ympärillä, vaan löysin itseni yhä useampana iltana raivatuilta metsäalueilta, jonne oli uusien asuinalueiden määrä rakentua. Kävelin pitkin järven rantaa pysähtyen kannoille ja suurille rantakiville ihmettelemään. Olisiko tässä hyvä paikka kodille?

Eräänä päivänä noin yhdeksän aikaan illalla vedin nilkkasaappaat jalkaani ja kehoitin perhettäni tekemään samoin. Hyppäsimme autoon koko porukka ja ajoimme mäkeä ylös rinteen huipulle. Miltähän koti korkeuksissa sittenkin tuntuisi? Maisema mätsien yllä oli hämmästyttävä ja samaan aikaan täydellisen rauhallinen. Vain tuuli huojutti hiljalleen puita puolelta toiselle. Lenkkimäinen uusi tie oli vielä tyhjillään, mutta hetken mutkassa seistessään saattoi alueen tulevan tunnelman miltein jo aistia. Tosin äänekäs lintukuoro ja avarat rinnenäkymät saattoivat maalata mieleeni epätodellisen kauniin idyllin, mikä tulevassa lähiössä ei ehkä tulisikaan toteutumaan haluamallamme tavalla.

Koska välivaiheiden jälkeen on vihdoin aika rakentaa pysyvä koti, oli täydellisen paikan löytäminen yllättävän vaikeaa. Haluaisimmeko sittenkään katsella takapihaltamme naapureiden puuhia omiemme lomassa tai vilkuttaa vastapäiseen aamiaspöytään joka aamuiset huomenet. Tuskinpa.

Onneksi meillä oli vielä yksi ajatus.