Paritalo rinteeseen

Mielikuvissani istuin sunnuntai-iltana junassa. Vierellä take away -teekuppi ja edessä tietokone. Mukava asento vihreässä retropenkissä, villakangastakki peittona ja pää täynnä kirkkaita ajatuksia. Olin suukottanut perheeni ja astunut reiluksi kolmeksi tunniksi täydelliseen omaan rauhaan, kunnes siskoni ja rakas siskon poika Max olisivat minua vastassa Helsingin rautatieasemalla.

Tämä oli ajatukseni lauantai-iltana tulevaa työmatkaani suunnitellessa. Sunnuntai-illan juna kohti pääkaupunkiseutua ei arvatenkaan ollut rauhallinen, aikaa ei jäänyt take away -teen noutoon, eikä pääni todellakaan ollut täynnä kirkkaita ajatuksia. Otin nokoset, kuuntelin podcasteja ja yritin epätoivoisesti sulkea itseni ympärillä olevan hälyn ulkopuolelle. Latasin akkuja tulevia päiviä varten.

Koulutukset on nyt ohi. Kolme liian myöhään valvottua iltaa ja lukematon määrä vauvalle annettuja suukkoja. On aika palata kotiin oman perheeni pariin, mutta ennen sitä otan tämän junamatkan verran suunnittelemaani omaa aikaa. Juon kupin take away -teetä ja asettaudun mukavasti tähän tietokoneen äärelle. Päivitetään siis hetki kotiprojetia ajantasalle.

Isoäidin suunnittelema täydellinen omakotitalo tosiaan vaihtui uudelle asuinalueelle valmistuvaan paritaloon, ja metsän suoja lapsia vilisevään kotikatuun. Tämä tuntui täydelliselle ratkaisulle juuri nyt, vaikka lähes vuodella pidentynyt odotusaika saa meidät hetkellisesti epätoivon valtaa. Onneksi yleensä oireilemme turhautumistamme eri aikaan, jolloin toinen voi yltiöoptimistiseen sävyynsä todeta, että on tässä odottamisessa hyviäkin puolia. Kaiken voi nyt suunnitella kaikessa rauhassa ja rahaakin saadaan säästöön mukava summa kodin kalustamista varten.

Jos en aivan väärässä ole, niin voisin kuvitella, että teitä kiinnostaisi kuulla hieman lisää tulevasta kodistamme. Johan kerkesin jo edellisen talosuunnitelman teille pohjia myöten esitellä, mutta millainen koti meille nyt sitten oikeastaan rakentuukaan, kun edelliset talopiirrustukset pölyyntyy jo laatikon kätköissä. Puhutaampa siis hetki siitä, mitä tuleman pitää.

Noin 140 neliöinen uusi kotimme rakentuu loivaan rinteeseen. Makuuhuoneita on talossa yhteensä neljä, joista yksi jätetään olohuoneen ja ruokailutilan jatkeeksi ilman suunniteltua väliseinää. Ison avaran tilan lisäksi makuuhuoneita jää siis kolme kahteen kerrokseen jaettuna. Sisäänkäynti taloon on yläkerratsa, jossa eteisestä avautuu olohuone, keittiö ja ruokatila. Keittiön taakse jää vierashuone ja eteisestä pääsee talomme toiseen kylpyhuoneeseen. Huonekorkeutta yläkerrassa nostettiin vähän alle kolmeen metriin ja ikkunoita suurennettiin parikymmentä senttiä. Valoa saadaan läpi talon oleilutilaan, mikä tekee tilasta valoisan ja avaran. Yläkerrassa on koko talon leveydeltä parveke ja pieni varasto sen kyljessä.

Alakertaan päästään eteisestä. Portaita pitkin kuljetaan alas aulatilaan, minkä reunoilla on kaksi makuuhuonetta ja takana tilava vaatehuone, kodinhoitotilat, pesuhuone ja sauna. Alakerran aulatilasta on käynti takapihalle, missä on sopivasti tilaa pienelle hyötypuutarhalle.

Aikataulu on sellainen, että rakentaminen alkaa keväällä 2018 ja muutto uuteen kotiin on kesällä 2019. Odottavan aika on pitkä, mutta toisaalta tämähän on koko projektin parasta aikaa, joten eiköhän oteta tästäkin ajasta kaikki ilo irti.

 

Täyskäännös

Kuukausi on mennyt hujauksessa uusien mielenkiintoisten työtehtävien ja taloasioiden parissa. Olen tarkoituksella pitänyt hieman taukoa kirjoittamisesta, sillä saavuimme taloprojektin kanssa melkoisen haastavaan tienhaaraan. Ajauduimme erittäin vaikeiden kysymysten eteen. Aloimme kyyseenalaistaa itsemme täysin omakotitaloasujina ja suuren metsätontin omistajina.

Pohdimme erilaisia vaihtoehtoja kolmen viikon ajan, niin että aloimme jo kyllästyä koko taloasiaan. Kirjoitimme listaa hyvistä ja huonoista puolista, kunnes huomasimme päivä päivältä ajautuvamme kauemmaksi metsään rakennettavasta omakotitalosta.

Kolme epävarmaa viikkoa oli raskaita kaikkien kysymysten kanssa painiskellen, mutta nyt olemme iloisia siitä, että uskalsimme kyseenalaistaa aikeemme ja tehdä täyskäännöksen taloprojektin suhteen. Viimeiset kivenmurikatkin pyörähtivät hartioilta, kunnes uskalsimme lopulta todeta ääneen, että ei me oikeastaan tätä edes haluttu.

Vaikka taloprojekti sai uuden käänteen, ei kotiprojekti päättynyt tähän. Meille nousee ihana koti keväällä 2019. Omakotitalo vaihtui paritaloksi ja sijainti metsän siimeksestä metsien ylle. Kaikki tarpeelliset palvelut on lähellä ja kavereita ympärillä yllin kyllin. Helppoa lapsiperhearkea ja vähemmän pihan hoitoa. Riittävästi tilaa ja tarvittava määrä yksityisyyttä.

Näin on hyvä.

Muutoksia

 

Hei vaan,

täällä ollaan! Osa teistä on saattanut jo luulla, että olen kadonnut jonnekin, mutta en suinkaan. On vain ollut hieman kiirettä viime viikkoina. Kiva kun olette silti jaksaneet käydä kurkkimassa blogia ja piristäneet minua muutamalla kommentillakin poissaoloni aikana. Osa teistä saattaa olla hyvinkin ajantasalla viimeaikaisista tapahtumista Instagramin ansiosta, mutta toisille tämä saattaa olla uutta tietoa.

Niin kuin aloituskuvista voi jo päätellä, olemme viettäneet tässä välissä yhden viikon Italiassa ja yhden täydellisen päivän Venetsiassa. Loma tuli todella loistavaan hetkeen, sillä loman jälkeen aloitin arjen aivan uudenlaisessa työssä. Yksi viikko on nyt siis jo uutta työtäkin takana, joten ymmärrätte ehkä sen, että kiirettä on riittänyt.

Kaikkien näiden muutosten ja informaatioähkyn ohella olemme tietenkin yrittäneet viedä taloasioita eteenpäin. Syksy tulee kovaa vauhtia ja nykyisen talon myyntikin olisi pian aloitettava. Useita palavereja on viime viikon aikana käyty ja muutamia isoja pohdintojakin tehty kotiprojektin tiimoilta. Saas nähdä mitä tässä vielä tapahtuu.

Lähipäivien aikana muutamien isojen juttujen pitäisi onneksi varmistua, joten palaan sitten heti kertomaan projektin kulusta. Luulen että jo ensiviikolla olemme huomattavasti tyynemillä vesillä, kuin edellisten viikkojen aikana.

Nyt onkin taas lähdettävä tästä hommiin. Huomenna on siskoni vauvan ristiäiset Helsingissä ja minä tohelo tajusin vasta äsken, ettei meillä ole edes juhla-asut kunnossa. Eiköhän me jotain silti keksitä.

Oikein ihanaa viikonloppua kaikille! <3

Hommat Etenee

Miten ihana pötkähtää tähän sängylle vadelmien ja herneiden kera. Pakko myöntää, että tämä viikko on ollut töissä yksi rankimpia sitten jouluruuhkien. Huh huijakkaa!

Sen lisäksi että kiireinen työviikko on vienyt minulta henkiset ja fyysiset voimat ihan tappiin, niin olemme tehostaneet tämän viikon käyttäen illat taloasioiden hoitamiseen. Alkuviikosta kiersimme rautakauppojen materiaalivalikoimia ja eilen pääsimme Jyväskylän Kalustetukkuun suunnittelemaan keittiötä. Samalla suunnittelimme myös kodin muut kiintokalusteet eli vessan, kylpyhuoneen ja kodinhoitohuoneen kaapistot.

Vielä tässä vaiheessa minulla ei ole kuvia teille näytettäväksi, mutta ensi viikon torstaina tapaamme taas suunnittelijan, jolloin saamme nähdä keittiöpiirrustukset ensimmäisen kerran. Ehkä silloin minulla on jotain näytettävää teillekin. Sen verran voin kuitenkin paljastaa, että hyvin yksinkertaisella ja ajattomalla linjalla mennään koko kodin kiintokalusteiden osalta. Mattavalkoista ja ripaus puuta.

Rautakauppakierroksilla parkettilattian lisäksi laatat alkaa hahmottua, mutta ihan täysin emme vielä ole varmoja saarniparketin vierelle tulevan laatan sävystä. Itse haluaisin parketin jatkuvan koko talon osalta, mutta käytännöllisyyden vuoksi on toki otettava eteiseen ja keittiöön laattaa. Millainen laatta olisi kaunis valkoöljyvahatun saarniparketin vierellä?

Materiaalivalintojen hahmottuessa myös talon pohjapiirrustusta hiotaan ja viimeistellään. Olemme päätyneet isoäitini piirtämään taloon, joista saimme tällä viikolla tarkat piirrustukset. Pieniä muutoksia on kuitenkin vielä tulossa. Kodinhoitohuonetta suurrennetaan hitunen, samoin kahta pienempää makuuhuonetta ja olohuonetta. Eteisen ”tuulikaapista” poistetaan ovi ja aikuisten makuuhuoneesta kaapistot. Pientä viilausta vain.

Nyt on sitten taas odoteltava talon kustannusarviota ja keittiön piirrustuksia. Silti olen niin innoissani asioiden etenemisestä!

Ja vielä pieni kiitos teille tähän loppuun. Kiva kun olette olleet aktiivisia ja kommentoineet tänne talojuttuja. Olen saanut jo monta hyvää vinkkiä teiltä! <3

Lattiavalintoja

Aito, ajaton, kaunis ja ekologinen. Meidän valintamme on puulattia.

Lattiavalinta on ollut kotiprojektin alusta saakka täysin selvä ja tinkimätön asia. Jalkojen alla  aidon puun tuntu ja silmiä hivelevä kauneus tuo kotiin lämpöisen ja kodikkaan tunnelman. Sellaista tunnelmaa on millään muulla materiaalilla lähes mahdotonta luoda.

Viimeinen varmistus parkettilattiaan haettiin Timberwisen showroomilta Loimaalta viime tiistaina matkalla Turkuun. Upeiden puulattioiden joukosta nousi nopeasti yksi ylitse muiden, nimittäin mielettömän kaunis valkoöljyvahattu saarniparketti.

Vastaavanlaiseen saarniparkettiin ihastuimme myös Villa Saimaanhelmessä Mikkelin asuntomessuilla, mikä oli puolestaan kotimaisen Parlan parkettilattia. Todella kaunis sekin.

Nyt vain on tehtävä päätös. Otammeko Timberwisen valkoöljyvahatun saarniparketin vai Parlan Soprano 1s saarniparketin. Kumpikin on kotimainen valinta, mutta onko laadussa eroja?

 

Mökki inspiraation lähteenä

Viikonloppu vietettiin Timon kanssa kahdestaan Hirvensalmen mökillä, sillä sieltä oli kätevä jatkaa matkaa Mikkelin asuntomessuille noin 30 kilometrin päähän. Perjantai-iltana keskityimme vain saunan lämmittämiseen ja suloiseen laituripiknikkiin. Lauantaina aamulla hyvien yöunien jälkeen lähdettiin vihdoin odotetuille messuille. 31 upeaa kohdetta ja 6 tuntia myöhemmin olimme jo niin väsyneitä, ettei oheiskohteet tuntuneet enää tarpeeksi kiinnostavilta. Pysähdys isovanhempien luona ja takaisin mökille rentoutumaan. Siinä oli jo tarpeeksi yhdelle päivällä. Onneksi tänään oli vielä kiireetön päivä ja uutta energiaa. Ajoimme takaisin Mikkeliin, istahdimme torikahveille ja kiipesimme naisvuoren näkötornille.

Koko viikonloppu on ollut yhtä tunnemyllerrystä rakennusprojektin osalta. Perjantaina heti asuntomessujen jälkeen sain rakentajalta kustannusarvion sähköpostiini eräästä esittämästämme talopohjasta. Siinä kohtaa tultiin suurien unelmien kanssa kovaa ja korkealta takaisin maan pinnalle, vaikka tiesimmehän molemmat kaiken aikaa, ettei kyseinen pohja sellaisenaan ollut edes meille sopiva, seurasi siitä silti pienoinen pettymys.

Onneksi olimme sopineen isoäidin kanssa tapaamisen messujen jälkeen heidän kotiinsa. Herkullinen kylmäsavulohi ja salaatti veivät nopeasti murheet mennessään. Lisäksi olen erittäin iloinen siitä, että saimme keskustella rakentamiseen ja asumiseen liittyvistä asioista vanhemman väen kanssa. Nopeasti alkoi yksi jos toinenkin asia tuntumaan turhanpäiväiseltä rahan tuhlaukselta.

Kerrottakoon nyt tässä kohtaa, että isoisä on kokenut arkkitehti ja isoäiti sisustusarkkitehti. Heillä oli aikoinaan oma arkkitehtitoimisto Jyväskylässä, mutta nykyään viettävät eläkepäiviään Mikkelissä. Ihailen isoäidin pettämätöntä tyylitajua ja esteettistä silmää. Hänen tapansa suunnitella yksinkertaista, toimivaa ja kaunista kiehtoo minua hurjasti, mutta en ole kuitenkaan tohtinut kysyä josko voisimme saada hieman apua talomme suunnitteluun.

Taloasiat olivat luonnollisestikin illan kuumin puheenaihe. Kerroimme ideoistamme ja näytimme muutaman pohjapiirrustuksen. Mikään ei kuitenkaan miellyttänyt meitä täysin. Puheeksi tuli myös isovanhempieni Hirvensalmen mökki, jossa Timon kanssa yövyimme muutaman yön. Mökki on ollut jo pitkään yksi suosikkipaikoistani. Rakastan sen avaruutta, valoa ja toiminnallisuutta.

Mökki on isoäidin käsialaa, joten ajatus pilkahti mieleeni – Voisiko siinä olla inspiraation lähteemme?

No tietenkin! Isoäiti innostui ajatuksesta ja ryhtyi suunnittelemaan meille taloa. Puoli vuorokautta myöhemmin sain puhelun häneltä. Luonnos oli valmis. Ajoimme Mikkeliin katsomaan suunnitelmaa ja rakastuimme täysin. Kuinka taidokasta ja pikkutarkkaa työtä oli syntynyt tuosta vain. Täydellisen pohjan syntyminen on kaiken aikaa ollut niin lähellä meitä, mutta vasta kuukausien epätoivoisen etsimisen jälkeen ymmärsimme etsiä sitä oikeasta paikasta.

Tänään siis palasimme kotiin täydellisten luonnosten kanssa, joiden inspiraationa eivät olleet asuntomessujen suuret näyttelytalot, vaan isovanhempiemme mökki.

Ajatella.

 

Parasta just nyt

 

Yöpaidassa vietetyt hitaat viikonloppuaamut. Lähestyvä loma, Asuntomessut ja Ruotsin reissu. Ensimmäinen sovittu tapaaminen pihasuunnittelijan kanssa ja pohjakuvan selkeytyminen. Chiapuuro kotimaisilla mansikoilla. Kesä!

Tällä hetkellä on jotenkin hyvä ja luottavainen mieli kotiprojektin suhteen. Pohja alkaa vihdoin selkiytyä ajatuksissamme, piha hahmottuu haaveiksi ja ensimmäiset tapaamiset on jo sovittu. Muutaman viikon sisällä olisi tarkoitus saada pohjakuvan luonnos numero kaksi ja käydä mahdollisesti tulevan pihasuunnittelijamme kanssa tontilla tutustumassa ympäristöön.

Asiat etenee.

Eniten kutinaa vatsanpohjassa aiheuttaa lähestyvät Asuntomessut. Olen odottanut heinäkuun 14. päivää enemmän kuin mitään pitkään aikaan. Aiemmin olen messuilla vain ihastellut sisustuksia ja haaveillut omasta kodista, mutta tällä kertaa saan ihan oikeasti poimia toimivia ideoita ja kauniita materiaaleja omaan kotiini.

Lähdemme messuille heti ensirytäkässä viikon päästä lauantaina. Reissu on jo sinällään odotettu, mutta kaiken kruunu on lähellä sijaitseva suvun mökki, kahdenkeskeistä aikaa rantalaiturilla ja vierailu Mikkelissä asuvien arkkitehti isovanhempiemme luona. Täytyy varata reissuun mukaan vihko ja kynä, kamera täydellä akulla ja laukullinen myslipatukoita. Myslipatukoita siksi, että olin viime vuonna vähällä pyörtyä ja saada hermoromahduksen, sillä en innostukseltani muistanut syödä. Tänä vuonna ei ole varaa hukata aikaa pyörtyilyyn, meillä on paljon nähtävää!

Onko siellä muita Asuntomessuille lähtijöitä?

Ihanaa Juhannusta!

Tämäkin juhannus mennään perinteisin menoin. Muurikkalettuja mökin rannassa, uimista, saunomista ja kokon polttoa. Aamusta varhain oli tietenkin haettava ojan vieriltä villikukkia maljakkoon ja loihdittava jotain herkullista syötävää.

Kevät on ollut hieman kiireinen, joten päädyin valitsemaan jotain helppoa ja terveellisempää herkkua. Foodinin raakakakun valmistuspaketti oli pelastukseni tänään. Päälle vain tuoreita mansikoita, raakasuklaata ja syötäviä kukkia.

Uutisia sain juuri äsken myös rakennustintamalta. Suunnittelussa on tällä hetkellä hieman ruuhkaa, mutta kyllä se  sieltä valmistuu. Seuraava tapaaminen rakennuttajien kanssa olisi heinäkuun puolessa välissä, jolloin pääsemme tarkastelemaan suunnitelmia tarkemmin. Samaan aikaan saamme myös kustannusarvion projektistamme.

Jatketaan siis odottelua, mutta ennen kaikkea nautitaan nyt keskikesän juhlasta.

Ihanaa juhannusta kaikille!

Odottelua

Kolme makuuhuonetta, avara oleskelutila, erillinen kodinhoitohuone ja ulkosauna. Siinä ovat toiveemme pääpiirteittäin, mutta miksi täydellisen pohjaratkaisun suunnittelu on niin himputin hankalaa.

Elämme tällä hetkellä projektimme pisintä ja haastavinta vaihetta. Tiedämme kirkkaasti mitä haluamme, mutta täydellisen pohjaratkaisun hiominen on pikkutarkkaa ja vaativaa puuhaa. Kodin täytyy toimia moitteettomasti arjessa, mahdollistaa yhteiset riemun hetket, mutta tarjota myös rauhaa ja omaa tilaa asukkailleen.

Olemme pyöritelleet talokirjojen pohjaratkaisuja jo hyvän tovin, mutta mitään valmista ei vielä ole. Mainittakoon toki tässä vaiheessa, että rakennuttaja on valittu, vaikka virallisesti kättäpäälle ei vielä olekaan lyöty.

Onneksi tällä hetkellä toiveidemme toteuttaminen on osaavammissa käsissä, joten meidän täytyy vain jaksaa odottaa. Taitaakin olla koko projektin haastavin osuus kaltaiselleni intoilijalle.

Koti koivujen ja kuusien katveeseen

Tässä se nyt on. Paikka kodille.

Pohdinta tontin osalta on vihdoin päättynyt. Olemme tulleet siihen tulokseen, että koti koivujen ja kuusien katveessa on täydellinen valinta meille.

Valinta oli aluksi vaikea, kunnes tajusimme, etteivät ensin etsimämme tontit olleet lainkaan sitä mitä olimme ajatelleet. Haaveilimme omasta rauhasta ja luonnon läheisyydestä, mutta etsimme paikkaa kodille kaupungin uusien asuinalueiden tonteilta. Kauniilta ja viihtyisiltä asuinalueilta puuttui kuitenkin kaipaamamme rauha ja yksityisyys, joten niinpä päädyimme valitsemaan tonttimme haja-asutusalueelta, metsän siimeksestä.

Tontin valinnan TOP3:

  1. Riittävästi omaa tilaa ja etäisyyttä muihin taloihin.
  2. Sekoitus maalaisidylliä ja kaupungin palveluja.
  3. Metsä omalla takapihalla.

 

 

 

Kaikki alkoi tästä

Kesä alkaa vihdoin olla jo täällä, vaikka pahasti myöhässä ollaankin. Meteorologi Pekka Poutaakin huvittaneista kevätlumisateista huolimatta pesänrakennusviettini oli tänä vuonna poikkeuksellisen ajoissa. Levottomuus iski välittömästi jo ensimmäisten linnunlaulujen ja auringon säteiden myötä, kuin salama kirkkaalta taivaalta. Tiedossa oli levottomia öitä ja kymmeniä tunteja pinterestin selailua.

Tänä keväänä ajatukseni eivät enää pyörineet vain uusien sisustustekstiilien ja terassikasvien ympärillä, vaan löysin itseni yhä useampana iltana raivatuilta metsäalueilta, jonne oli uusien asuinalueiden määrä rakentua. Kävelin pitkin järven rantaa pysähtyen kannoille ja suurille rantakiville ihmettelemään. Olisiko tässä hyvä paikka kodille?

Eräänä päivänä noin yhdeksän aikaan illalla vedin nilkkasaappaat jalkaani ja kehoitin perhettäni tekemään samoin. Hyppäsimme autoon koko porukka ja ajoimme mäkeä ylös rinteen huipulle. Miltähän koti korkeuksissa sittenkin tuntuisi? Maisema mätsien yllä oli hämmästyttävä ja samaan aikaan täydellisen rauhallinen. Vain tuuli huojutti hiljalleen puita puolelta toiselle. Lenkkimäinen uusi tie oli vielä tyhjillään, mutta hetken mutkassa seistessään saattoi alueen tulevan tunnelman miltein jo aistia. Tosin äänekäs lintukuoro ja avarat rinnenäkymät saattoivat maalata mieleeni epätodellisen kauniin idyllin, mikä tulevassa lähiössä ei ehkä tulisikaan toteutumaan haluamallamme tavalla.

Koska välivaiheiden jälkeen on vihdoin aika rakentaa pysyvä koti, oli täydellisen paikan löytäminen yllättävän vaikeaa. Haluaisimmeko sittenkään katsella takapihaltamme naapureiden puuhia omiemme lomassa tai vilkuttaa vastapäiseen aamiaspöytään joka aamuiset huomenet. Tuskinpa.

Onneksi meillä oli vielä yksi ajatus.