Paritalo rinteeseen

Mielikuvissani istuin sunnuntai-iltana junassa. Vierellä take away -teekuppi ja edessä tietokone. Mukava asento vihreässä retropenkissä, villakangastakki peittona ja pää täynnä kirkkaita ajatuksia. Olin suukottanut perheeni ja astunut reiluksi kolmeksi tunniksi täydelliseen omaan rauhaan, kunnes siskoni ja rakas siskon poika Max olisivat minua vastassa Helsingin rautatieasemalla.

Tämä oli ajatukseni lauantai-iltana tulevaa työmatkaani suunnitellessa. Sunnuntai-illan juna kohti pääkaupunkiseutua ei arvatenkaan ollut rauhallinen, aikaa ei jäänyt take away -teen noutoon, eikä pääni todellakaan ollut täynnä kirkkaita ajatuksia. Otin nokoset, kuuntelin podcasteja ja yritin epätoivoisesti sulkea itseni ympärillä olevan hälyn ulkopuolelle. Latasin akkuja tulevia päiviä varten.

Koulutukset on nyt ohi. Kolme liian myöhään valvottua iltaa ja lukematon määrä vauvalle annettuja suukkoja. On aika palata kotiin oman perheeni pariin, mutta ennen sitä otan tämän junamatkan verran suunnittelemaani omaa aikaa. Juon kupin take away -teetä ja asettaudun mukavasti tähän tietokoneen äärelle. Päivitetään siis hetki kotiprojetia ajantasalle.

Isoäidin suunnittelema täydellinen omakotitalo tosiaan vaihtui uudelle asuinalueelle valmistuvaan paritaloon, ja metsän suoja lapsia vilisevään kotikatuun. Tämä tuntui täydelliselle ratkaisulle juuri nyt, vaikka lähes vuodella pidentynyt odotusaika saa meidät hetkellisesti epätoivon valtaa. Onneksi yleensä oireilemme turhautumistamme eri aikaan, jolloin toinen voi yltiöoptimistiseen sävyynsä todeta, että on tässä odottamisessa hyviäkin puolia. Kaiken voi nyt suunnitella kaikessa rauhassa ja rahaakin saadaan säästöön mukava summa kodin kalustamista varten.

Jos en aivan väärässä ole, niin voisin kuvitella, että teitä kiinnostaisi kuulla hieman lisää tulevasta kodistamme. Johan kerkesin jo edellisen talosuunnitelman teille pohjia myöten esitellä, mutta millainen koti meille nyt sitten oikeastaan rakentuukaan, kun edelliset talopiirrustukset pölyyntyy jo laatikon kätköissä. Puhutaampa siis hetki siitä, mitä tuleman pitää.

Noin 140 neliöinen uusi kotimme rakentuu loivaan rinteeseen. Makuuhuoneita on talossa yhteensä neljä, joista yksi jätetään olohuoneen ja ruokailutilan jatkeeksi ilman suunniteltua väliseinää. Ison avaran tilan lisäksi makuuhuoneita jää siis kolme kahteen kerrokseen jaettuna. Sisäänkäynti taloon on yläkerratsa, jossa eteisestä avautuu olohuone, keittiö ja ruokatila. Keittiön taakse jää vierashuone ja eteisestä pääsee talomme toiseen kylpyhuoneeseen. Huonekorkeutta yläkerrassa nostettiin vähän alle kolmeen metriin ja ikkunoita suurennettiin parikymmentä senttiä. Valoa saadaan läpi talon oleilutilaan, mikä tekee tilasta valoisan ja avaran. Yläkerrassa on koko talon leveydeltä parveke ja pieni varasto sen kyljessä.

Alakertaan päästään eteisestä. Portaita pitkin kuljetaan alas aulatilaan, minkä reunoilla on kaksi makuuhuonetta ja takana tilava vaatehuone, kodinhoitotilat, pesuhuone ja sauna. Alakerran aulatilasta on käynti takapihalle, missä on sopivasti tilaa pienelle hyötypuutarhalle.

Aikataulu on sellainen, että rakentaminen alkaa keväällä 2018 ja muutto uuteen kotiin on kesällä 2019. Odottavan aika on pitkä, mutta toisaalta tämähän on koko projektin parasta aikaa, joten eiköhän oteta tästäkin ajasta kaikki ilo irti.

 

Täyskäännös

Kuukausi on mennyt hujauksessa uusien mielenkiintoisten työtehtävien ja taloasioiden parissa. Olen tarkoituksella pitänyt hieman taukoa kirjoittamisesta, sillä saavuimme taloprojektin kanssa melkoisen haastavaan tienhaaraan. Ajauduimme erittäin vaikeiden kysymysten eteen. Aloimme kyyseenalaistaa itsemme täysin omakotitaloasujina ja suuren metsätontin omistajina.

Pohdimme erilaisia vaihtoehtoja kolmen viikon ajan, niin että aloimme jo kyllästyä koko taloasiaan. Kirjoitimme listaa hyvistä ja huonoista puolista, kunnes huomasimme päivä päivältä ajautuvamme kauemmaksi metsään rakennettavasta omakotitalosta.

Kolme epävarmaa viikkoa oli raskaita kaikkien kysymysten kanssa painiskellen, mutta nyt olemme iloisia siitä, että uskalsimme kyseenalaistaa aikeemme ja tehdä täyskäännöksen taloprojektin suhteen. Viimeiset kivenmurikatkin pyörähtivät hartioilta, kunnes uskalsimme lopulta todeta ääneen, että ei me oikeastaan tätä edes haluttu.

Vaikka taloprojekti sai uuden käänteen, ei kotiprojekti päättynyt tähän. Meille nousee ihana koti keväällä 2019. Omakotitalo vaihtui paritaloksi ja sijainti metsän siimeksestä metsien ylle. Kaikki tarpeelliset palvelut on lähellä ja kavereita ympärillä yllin kyllin. Helppoa lapsiperhearkea ja vähemmän pihan hoitoa. Riittävästi tilaa ja tarvittava määrä yksityisyyttä.

Näin on hyvä.

Hommat Etenee

Miten ihana pötkähtää tähän sängylle vadelmien ja herneiden kera. Pakko myöntää, että tämä viikko on ollut töissä yksi rankimpia sitten jouluruuhkien. Huh huijakkaa!

Sen lisäksi että kiireinen työviikko on vienyt minulta henkiset ja fyysiset voimat ihan tappiin, niin olemme tehostaneet tämän viikon käyttäen illat taloasioiden hoitamiseen. Alkuviikosta kiersimme rautakauppojen materiaalivalikoimia ja eilen pääsimme Jyväskylän Kalustetukkuun suunnittelemaan keittiötä. Samalla suunnittelimme myös kodin muut kiintokalusteet eli vessan, kylpyhuoneen ja kodinhoitohuoneen kaapistot.

Vielä tässä vaiheessa minulla ei ole kuvia teille näytettäväksi, mutta ensi viikon torstaina tapaamme taas suunnittelijan, jolloin saamme nähdä keittiöpiirrustukset ensimmäisen kerran. Ehkä silloin minulla on jotain näytettävää teillekin. Sen verran voin kuitenkin paljastaa, että hyvin yksinkertaisella ja ajattomalla linjalla mennään koko kodin kiintokalusteiden osalta. Mattavalkoista ja ripaus puuta.

Rautakauppakierroksilla parkettilattian lisäksi laatat alkaa hahmottua, mutta ihan täysin emme vielä ole varmoja saarniparketin vierelle tulevan laatan sävystä. Itse haluaisin parketin jatkuvan koko talon osalta, mutta käytännöllisyyden vuoksi on toki otettava eteiseen ja keittiöön laattaa. Millainen laatta olisi kaunis valkoöljyvahatun saarniparketin vierellä?

Materiaalivalintojen hahmottuessa myös talon pohjapiirrustusta hiotaan ja viimeistellään. Olemme päätyneet isoäitini piirtämään taloon, joista saimme tällä viikolla tarkat piirrustukset. Pieniä muutoksia on kuitenkin vielä tulossa. Kodinhoitohuonetta suurrennetaan hitunen, samoin kahta pienempää makuuhuonetta ja olohuonetta. Eteisen ”tuulikaapista” poistetaan ovi ja aikuisten makuuhuoneesta kaapistot. Pientä viilausta vain.

Nyt on sitten taas odoteltava talon kustannusarviota ja keittiön piirrustuksia. Silti olen niin innoissani asioiden etenemisestä!

Ja vielä pieni kiitos teille tähän loppuun. Kiva kun olette olleet aktiivisia ja kommentoineet tänne talojuttuja. Olen saanut jo monta hyvää vinkkiä teiltä! <3

Mökki inspiraation lähteenä

Viikonloppu vietettiin Timon kanssa kahdestaan Hirvensalmen mökillä, sillä sieltä oli kätevä jatkaa matkaa Mikkelin asuntomessuille noin 30 kilometrin päähän. Perjantai-iltana keskityimme vain saunan lämmittämiseen ja suloiseen laituripiknikkiin. Lauantaina aamulla hyvien yöunien jälkeen lähdettiin vihdoin odotetuille messuille. 31 upeaa kohdetta ja 6 tuntia myöhemmin olimme jo niin väsyneitä, ettei oheiskohteet tuntuneet enää tarpeeksi kiinnostavilta. Pysähdys isovanhempien luona ja takaisin mökille rentoutumaan. Siinä oli jo tarpeeksi yhdelle päivällä. Onneksi tänään oli vielä kiireetön päivä ja uutta energiaa. Ajoimme takaisin Mikkeliin, istahdimme torikahveille ja kiipesimme naisvuoren näkötornille.

Koko viikonloppu on ollut yhtä tunnemyllerrystä rakennusprojektin osalta. Perjantaina heti asuntomessujen jälkeen sain rakentajalta kustannusarvion sähköpostiini eräästä esittämästämme talopohjasta. Siinä kohtaa tultiin suurien unelmien kanssa kovaa ja korkealta takaisin maan pinnalle, vaikka tiesimmehän molemmat kaiken aikaa, ettei kyseinen pohja sellaisenaan ollut edes meille sopiva, seurasi siitä silti pienoinen pettymys.

Onneksi olimme sopineen isoäidin kanssa tapaamisen messujen jälkeen heidän kotiinsa. Herkullinen kylmäsavulohi ja salaatti veivät nopeasti murheet mennessään. Lisäksi olen erittäin iloinen siitä, että saimme keskustella rakentamiseen ja asumiseen liittyvistä asioista vanhemman väen kanssa. Nopeasti alkoi yksi jos toinenkin asia tuntumaan turhanpäiväiseltä rahan tuhlaukselta.

Kerrottakoon nyt tässä kohtaa, että isoisä on kokenut arkkitehti ja isoäiti sisustusarkkitehti. Heillä oli aikoinaan oma arkkitehtitoimisto Jyväskylässä, mutta nykyään viettävät eläkepäiviään Mikkelissä. Ihailen isoäidin pettämätöntä tyylitajua ja esteettistä silmää. Hänen tapansa suunnitella yksinkertaista, toimivaa ja kaunista kiehtoo minua hurjasti, mutta en ole kuitenkaan tohtinut kysyä josko voisimme saada hieman apua talomme suunnitteluun.

Taloasiat olivat luonnollisestikin illan kuumin puheenaihe. Kerroimme ideoistamme ja näytimme muutaman pohjapiirrustuksen. Mikään ei kuitenkaan miellyttänyt meitä täysin. Puheeksi tuli myös isovanhempieni Hirvensalmen mökki, jossa Timon kanssa yövyimme muutaman yön. Mökki on ollut jo pitkään yksi suosikkipaikoistani. Rakastan sen avaruutta, valoa ja toiminnallisuutta.

Mökki on isoäidin käsialaa, joten ajatus pilkahti mieleeni – Voisiko siinä olla inspiraation lähteemme?

No tietenkin! Isoäiti innostui ajatuksesta ja ryhtyi suunnittelemaan meille taloa. Puoli vuorokautta myöhemmin sain puhelun häneltä. Luonnos oli valmis. Ajoimme Mikkeliin katsomaan suunnitelmaa ja rakastuimme täysin. Kuinka taidokasta ja pikkutarkkaa työtä oli syntynyt tuosta vain. Täydellisen pohjan syntyminen on kaiken aikaa ollut niin lähellä meitä, mutta vasta kuukausien epätoivoisen etsimisen jälkeen ymmärsimme etsiä sitä oikeasta paikasta.

Tänään siis palasimme kotiin täydellisten luonnosten kanssa, joiden inspiraationa eivät olleet asuntomessujen suuret näyttelytalot, vaan isovanhempiemme mökki.

Ajatella.