Pellavalakanat vs puuvillalakanat

Olin pitkään haaveillut ostavani valkoiset pellavalakanat. Juuri sellaiset kuin kaikkien sisustuslehtien muhkeisiin vuoteisiin oli pedattu rennon huolettomasti.

Jokin syysilta vuoden takaa vertailin verkkokauppojen pellavalakanavalikoimia, ja löysin kuin löysinkin sopuhintaan parin tilattavaksi. Petasin ne sänkyymme ja rakastuin välittömästi. Kun lakananvaihtopäivä lähestyi, niin varmistin että pellavalakanat saataisi pian pestyä ja uudelleen pedattua sänkyymme. Muut lakanaparat jäivät kaapin nurkkaan tarpeettomina lojumaan, sillä valkoiset pellavalakanat olivat ryppyisyydestään ja pölyisyydestään aina vain suosikkini.

Timo oli eri mieltä. Hän ei oikeastaan pellavalakanoistani piitannut. Luulen niiden jopa hieman ärsyttäneen häntä. Liukas untuvatäkki kun ei meinannut millään pysyä paikallaan lakanan sisällä. Yö toisensa jälkeen peitto oli mytyssä lakanan nurkassa ja talviöitä oli lopulta lämmittämässä vain ryppyinen pellavalakanan lutru.

Kyllähän niitä pitää rakastaa, nehän ovat pellavalakanat! Vai pitääkö sittenkään?

Oikeastaan olin itsekin alkanut ärsyyntymään lakanoiden ryppyiseen ryhdittömään kankaaseen  ja valumiseen peiton päältä. Mutta kukapa sitä nyt myöntäisi, kun vihdoin oli raaskinut hankkia haluamansa.

Hankin eräällä kauppareissulla pellavalakanoiden rinnalle vaaleansiniset puuvillalakanat. Pian huomasin, että pellavalakanat alkoivat jäädä ja puuvillalakanat olivat yhä useammin pedattuna sänkyymme. Silmänikään eivät enää kutisseet eikä nenäni vuotanut samaan tapaan, kuin pölyisistä pellavalakanoista herätessäni. Silloin tajusin, että minun on etsittävä laadukkaita puuvillalakanoita ja panostettava niihin. Minun tulisi hankkia 3 paria valkoisia lakanoita ja luopua kaikista muista.  Kolmeparia samanlaisia lakanoita riittäisi oikein hyvin koko perheen lakanatarpeeksi, eikä kaappiin jäisi enää lojumaan käyttämättömiä lakanapareja.

Puuvillalakanoiden valikoiman sijaan aloin ensin tutustua laadukkaan puuvillan saloihin. Herkkäihoisina ja pölyallergisena olisi tärkeää, että hankkimani lakana olisivat laadukkaat, eikä pitkäikäisyydestäkään tietenkään haittaa olisi.

Mistä sitten tunnistaa laadukkaan puuvillalakanan?

  • Mitä laadukkaampaa puuvilla on, sitä pitkäkuituisemmasta puuvillasta se on valmistettu. Aidosta egyptiläisestä puuvillasta tehdään kaikista hienoimmat petivaatteet. Laadukkaan puuvillalakanan pinta on sileä ja tiivis.
  • Korkealaatuisen puuvillakankaan lankatiheys on vähintään 200 TC. Tyypillisen ”peruslakanan” lankatiheys on 20-40 TC, minkä vuoksi lakana ei kestä pitkään ja nyppyyntyy helposti.
  • Valitessaan luomupuuvillaa välttyy kaikista haitallisimmilta kemikaaleilta.
  • Laadukas lakana on ommeltu siististi ja viimeistelty huolellisesti.

Tutkailuni jälkeen päädyin Delfino nimiseen suomalaiseen verkkokauppaan, joka on erikoistunut huippulaatuisiin vuodevaatteisiin ja kylpyhuonetekstiileihin. Tilasin Himla sarjan pussilakanat ja näin ensikosketukseltani ainakin olen erittäin tyytyväinen näkemääni. Lopullisen mielipiteeni luon tietenkin käyttökokemusten perusteella, jolloin olen valmis hankkimaan pala kerralaan kaikki kolme paria.

 

Keittiösuunnitelmia

Kuvat: Pinterest / Artek / Arabia

Tänään otettiin taas pieni harppaus eteenpäin kotiprojektissa. Aamupäivällä pidimme pikaisen palaverin rakentajan ja arkkitehdin kanssa talon arkkitehtuuria ja toteutustapoja läpikäyden.

Eikä rakennuspalaveri olisi rakennuspalaveri, ellei jotain muutoksia tai uusia ideoita syntyisi. Niin myös tänään. Aluksi olimme ajatelleet talon sisäkaton nousevan 2,6 metristä vinosti aina 3 metriin saakka, mutta kuinka ollakaan päätimme muuttaa vinon sisäkaton tasakatoksi. Osa huoneista on edelleen normaalit 2,6 metriä korkeita, mutta olohuone- ja keittiötilat tehdäänkin 3 metriseksi tasakatolla. Näin tilan tunne säilyy, mutta linjat tulevat kauniimmiksi myötäillen suuria ikkunoita.

Kuvat: Pinterest / Artek / Timberwise

Töiden jälkeen odotti toinenkin palaveri Kalustetukussa keittiösuunnittelijan kanssa. Saimme nähdä kuvat tulevasta keittiöstämme, mutta valitettavasti en saanut mukaani mitään näytettäväksi teille. Siispä yritän kuvailla hieman.

I-keittiö 

Keittiöstämme tulee hyvin selkeälinjainen kahteen riviin sijoittuva kokonaisuus. Puhutaan nyt ensin vaikka ”takarivistä”, jonka leveys on hulppeat neljä metriä ja risat. Takarivillä tarkoitan seinän vierelle rakentuvaa kalustekokonaisuutta, mikä muodostuu aamiaskaapista, allastasosta, jääkaapista ja pakastimesta.

Takarivi vasemmalta oikealle alkaa korkealla noin metrin levyisellä aamiaiskaapilla. Kaapin sisusta on tarkoitettu kahvinkeittimelle, blenderille ja leivänpaahtimelle. Kaapissa oleville hyllyille saa kauniisti purnukoissa myslit, murot, hiutaleet ja pähkinät. Meidän aamiaiskaappi on Charmian oma malli, jonka ovet taittuvat kätevästi kalusteen sisään.

Aamiaiskaapin vierelle tulee 1,8 metriä pitkä allastaso ilman yläkaapistoa. Pesuallas upotetaan valkoiseen tasoon vähäeleisesti ilman suuria reunuksia. Altaiden ja hanojen väriksi valitsimme perinteisen kromin trendikkään mustan sijaan. Kaikki kaappien ja laatikoiden ovet ovat mattavalkoisia listavetimillä viimeisteltynä. Työtasojen valkoinen pinta on hieman kiiltävämpi puhtaanapidon helppouden vuoksi. Allastason yläpuolelle tulee kaksi leveää puun väristä avohyllyä, jotka somistetaan keittokirjoilla ja viherkasveilla. Jääkaappi ja pakastin integroidaan allastason oikealle puolelle, jotta takarivin symmetria säilyy kauniina.

Saareke

I-keittiömme eteen työtilaksi ja kattauspöydäksi laitetaan suuri saareke. Aluksi mietimme pesualtaan sijoittamista saarekkeeseen, jotta välttyisimme katosta roikkuvalta liesituulettimelta. Onneksemme markkinoille on tullut uusia ratkaisuja, mikä mahdollisti liesitason sijoittamisen saarekkeeseen. On paljon mukavampi laittaa ruokaa katsellen ulos suurista ikkunoista, kuin kääntää selkänsä talon elämälle. Saarekkeeseen tulee liesitason lisäksi myös uuni sekä molemmin puolin vetolaatikoita säilytystä varten. Keittiön kruunuksi asennetaan kolme Artekin Golden Bell (A330S) valaisinta messingin värisinä saarekkeen ylle.

Keittiötoimittaja

Kalustetukun lippulaiva-tuotemerkki Charmia on meidän valintamme. Charmia on kotimainen paikallisesti valmistettu keittiö, jolle on myönnetty Avainlippu-merkki.

Olemme iloisia voidaksemme valita kotimaisia tuotteita ja edistää tältä osin myös suomalaista työtä.

 

Talo edestä ja takaa

Iiik! Ihan tärisen innosta ajatellessani miten mahtavaa tämä oman talon suunnittelu ja toteutus on. Olin juuri sulkenut valot ja laittanut pääni tyynylle, kunnes sata liian ihanaa ideaa pulpahti jälleen mieleeni lyhentämään yöuniani. Olen vain yksinkertaisesti niin onnellinen ja täynnä inspiraatioita, ettei nukkumisesta tahdo tulla yhtikäs mitään.

Lopetin muutama tunti sitten puhelun isoäitini kanssa, joka oli parhaillaan piirtämässä kolmatta luonnosta talostamme. Uusimpaan luonnokseen saimme haluamamme suuremmat makuuhuoneet, kodinhoitohuoneen ja avaramman eteistilan. Talon laajennuksen myötä, myös olohuone ja keittiö suurenevat sopivasti leikkitilaa varten.

Käsissäni olevasta luonnoksesta (klikkaa kuva isommaksi) näette kuvan talomme etu- ja takaosasta. Ylempi kuva on talon etupuoli, johon myös piha-alueen pääpaino sijoittuu. Oikean puoleiset isot ikkunat jatkuvat talon kulmasta toiselle sivulla, jonka kanssa samaa linjaa jatkaa kaunis lasiterassi.

Kuvan keskellä näette kaksi ikkunaa, pienen neliön mallisen sekä suuremman suorakaiteen. Nämä ovat makuuhuoneemme ikkunat. Tällaiset ikkunat tulevat myös talomme muihin makuuhuoneisiin, joita talossa on yhteensä kolme. Pieni ikkuna on tuuletusikkuna ja suuri kiinteäikkuna tuo valoa huoneeseen. Kahden muun makuuhuoneen ikkunat näettekin alemman kuvan vasemmassa laidassa.

Nämä kaksi kuvaa on isovanhempieni mökiltä, mikä inspiroi taloprojektissamme suuresti. Ruokatilan ikkunat ovat saman tyyliset mitä meidän kotiimme tulee, kuin myös makuuhuoneen korkeat ikkunat. Huonekorkeus ja tilat tulevat olemaan meidän kodissa hieman suurempia, mikä tietysti muuttaa myös tilan kokonaisilmettä. Toivottavasti ei kuitenkaan liikaa,  että tila pysyy sympaattisena ja kodikkaana.

 

Hommat Etenee

Miten ihana pötkähtää tähän sängylle vadelmien ja herneiden kera. Pakko myöntää, että tämä viikko on ollut töissä yksi rankimpia sitten jouluruuhkien. Huh huijakkaa!

Sen lisäksi että kiireinen työviikko on vienyt minulta henkiset ja fyysiset voimat ihan tappiin, niin olemme tehostaneet tämän viikon käyttäen illat taloasioiden hoitamiseen. Alkuviikosta kiersimme rautakauppojen materiaalivalikoimia ja eilen pääsimme Jyväskylän Kalustetukkuun suunnittelemaan keittiötä. Samalla suunnittelimme myös kodin muut kiintokalusteet eli vessan, kylpyhuoneen ja kodinhoitohuoneen kaapistot.

Vielä tässä vaiheessa minulla ei ole kuvia teille näytettäväksi, mutta ensi viikon torstaina tapaamme taas suunnittelijan, jolloin saamme nähdä keittiöpiirrustukset ensimmäisen kerran. Ehkä silloin minulla on jotain näytettävää teillekin. Sen verran voin kuitenkin paljastaa, että hyvin yksinkertaisella ja ajattomalla linjalla mennään koko kodin kiintokalusteiden osalta. Mattavalkoista ja ripaus puuta.

Rautakauppakierroksilla parkettilattian lisäksi laatat alkaa hahmottua, mutta ihan täysin emme vielä ole varmoja saarniparketin vierelle tulevan laatan sävystä. Itse haluaisin parketin jatkuvan koko talon osalta, mutta käytännöllisyyden vuoksi on toki otettava eteiseen ja keittiöön laattaa. Millainen laatta olisi kaunis valkoöljyvahatun saarniparketin vierellä?

Materiaalivalintojen hahmottuessa myös talon pohjapiirrustusta hiotaan ja viimeistellään. Olemme päätyneet isoäitini piirtämään taloon, joista saimme tällä viikolla tarkat piirrustukset. Pieniä muutoksia on kuitenkin vielä tulossa. Kodinhoitohuonetta suurrennetaan hitunen, samoin kahta pienempää makuuhuonetta ja olohuonetta. Eteisen ”tuulikaapista” poistetaan ovi ja aikuisten makuuhuoneesta kaapistot. Pientä viilausta vain.

Nyt on sitten taas odoteltava talon kustannusarviota ja keittiön piirrustuksia. Silti olen niin innoissani asioiden etenemisestä!

Ja vielä pieni kiitos teille tähän loppuun. Kiva kun olette olleet aktiivisia ja kommentoineet tänne talojuttuja. Olen saanut jo monta hyvää vinkkiä teiltä! <3

Lattiavalintoja

Aito, ajaton, kaunis ja ekologinen. Meidän valintamme on puulattia.

Lattiavalinta on ollut kotiprojektin alusta saakka täysin selvä ja tinkimätön asia. Jalkojen alla  aidon puun tuntu ja silmiä hivelevä kauneus tuo kotiin lämpöisen ja kodikkaan tunnelman. Sellaista tunnelmaa on millään muulla materiaalilla lähes mahdotonta luoda.

Viimeinen varmistus parkettilattiaan haettiin Timberwisen showroomilta Loimaalta viime tiistaina matkalla Turkuun. Upeiden puulattioiden joukosta nousi nopeasti yksi ylitse muiden, nimittäin mielettömän kaunis valkoöljyvahattu saarniparketti.

Vastaavanlaiseen saarniparkettiin ihastuimme myös Villa Saimaanhelmessä Mikkelin asuntomessuilla, mikä oli puolestaan kotimaisen Parlan parkettilattia. Todella kaunis sekin.

Nyt vain on tehtävä päätös. Otammeko Timberwisen valkoöljyvahatun saarniparketin vai Parlan Soprano 1s saarniparketin. Kumpikin on kotimainen valinta, mutta onko laadussa eroja?

 

Rosendals Trädgård

Kännykässäni on ollut vuosia lista paikoista, joissa haluaisin jonain päivänä käydä. Yksi listan paikoista oli Tukholman Djurgårdenin saarella sijaitseva Rosendals Trädgård.

Haaveilin pitkään pyöreän pöydän äärellä nautitusta teekupista ja oman puutarhan herkuista.  Pienestä päiväkävelystä omenapuiden alla.

Viime torstaina toiveeni viimein toteutui. Vietimme perheemme kesken aurinkoisen aamupäivän Rosendalin puutarhassa myöhäisen aamiaisen lomassa. Saavuimme paikalle puolituntia ennen kahvilan aukeamista, jolloin saimme kiertää puutarhaa kaikessa rauhassa. Kahvilan auetessa puutarhan rauhallinen ilmapiiri muuttui vilkkaaksi ihmisvilinäksi. Toiset tulivat nauttimaan lounaasta, toiset tekemään ostoksia puutarhamyymälään tai pieneen pihapuotiin. Osa levitti viltin omenapuiden alle piknikiä varten. Puutarha oli hetkessä täynnä iloista elämää.

Rosendalin puutarha oli juuri niin ihana kuin ajattelin sen olevan. Täynnä kauniita istutuksia, viihtyisiä kasvihuoneita ja oman puutarhan antimista loihdittuja herkkuja. Pihapiirissä oli pieni puutarhamyymälä sekä suloinen puoti.

Mikäli puutarhat kiinnostavat sinua, niin mene ihmeessä Rosendalin puutarhaan! Tämä oli ehdottomasti minun suosikkipaikkani meidän perheen kesäreissulla. Sain paljon ihania ideoita myös omaan tulevaan puutarhaani, eikä muuten ole puutarhassa nautitun lämpimän kanelipullan voittanutta!

Laituripiknik + raakaleivos resepti

Liian harvoin istumme laiturin nokalle ihailemaan pimenevää kesäiltaa. Vain ihmettelemään luontoa ja kuuntelemaan sen jännittäviä ääni.

Aivan liian harvoin.

Oli mielettömän mahtavaa viikonloppuna, kun ei ollut kiire minnekään. Vain me kaksi ja hiljalleen keinuva ponttoonilaituri. Muutama sudenkorento ja metsän takaa kaikuva joutsenlaulu.

Joskus vain on otettava hetki. Se hetki jolloin voi syödä suussa sulavan leivoksen auringon laskua katsellen. Vain olla.

Kahdestaan.

Kesäillan Raakaleivos

4 leivosta

Pohja:

1 1/2 dl kuorellisia manteleita (kuivana)

10 kivetöntä taatelia

1 rkl kookosmannaa

Aitoa vaniljajauhetta

Himalajan kristallisuolaa

Liota kuorelliset mantelit yön yli. Hienonna liotetut mantelit ja kuorettomat taatelit blenderissä tai sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi. Lisää joukkoon kookosmanna, vaniljajauhe ja hyppysellinen laadukasta suolaa.

Painele massa neljään Italian leivosvuokaan tai muihin vastaaviin. Laita hetkeksi pakkaseen. Valmista täyte.

Täyte:

1 kypsä banaani

1-2 rkl kookosmannaa

Aitoa vaniljajauhe

Hienonna banaani blenderissä tai sauvasekoittimella. Lisää kookosmanna ja aito vaniljajauhe. Sekoita tasaiseksi massaksi, niin että taikinasta tulee hieman kuohkea.

Ota leivospohjat pakastimesta ja laita päälle täyte. Laita vielä hetkeksi pakastimeen, niin että saat irroitettua leivoksen vuoasta kokonaisena.

Säilytä leivoksia jääkaapissa ja lisää tuoreet marjat juuri ennen tarjoilua.

 

Mökki inspiraation lähteenä

Viikonloppu vietettiin Timon kanssa kahdestaan Hirvensalmen mökillä, sillä sieltä oli kätevä jatkaa matkaa Mikkelin asuntomessuille noin 30 kilometrin päähän. Perjantai-iltana keskityimme vain saunan lämmittämiseen ja suloiseen laituripiknikkiin. Lauantaina aamulla hyvien yöunien jälkeen lähdettiin vihdoin odotetuille messuille. 31 upeaa kohdetta ja 6 tuntia myöhemmin olimme jo niin väsyneitä, ettei oheiskohteet tuntuneet enää tarpeeksi kiinnostavilta. Pysähdys isovanhempien luona ja takaisin mökille rentoutumaan. Siinä oli jo tarpeeksi yhdelle päivällä. Onneksi tänään oli vielä kiireetön päivä ja uutta energiaa. Ajoimme takaisin Mikkeliin, istahdimme torikahveille ja kiipesimme naisvuoren näkötornille.

Koko viikonloppu on ollut yhtä tunnemyllerrystä rakennusprojektin osalta. Perjantaina heti asuntomessujen jälkeen sain rakentajalta kustannusarvion sähköpostiini eräästä esittämästämme talopohjasta. Siinä kohtaa tultiin suurien unelmien kanssa kovaa ja korkealta takaisin maan pinnalle, vaikka tiesimmehän molemmat kaiken aikaa, ettei kyseinen pohja sellaisenaan ollut edes meille sopiva, seurasi siitä silti pienoinen pettymys.

Onneksi olimme sopineen isoäidin kanssa tapaamisen messujen jälkeen heidän kotiinsa. Herkullinen kylmäsavulohi ja salaatti veivät nopeasti murheet mennessään. Lisäksi olen erittäin iloinen siitä, että saimme keskustella rakentamiseen ja asumiseen liittyvistä asioista vanhemman väen kanssa. Nopeasti alkoi yksi jos toinenkin asia tuntumaan turhanpäiväiseltä rahan tuhlaukselta.

Kerrottakoon nyt tässä kohtaa, että isoisä on kokenut arkkitehti ja isoäiti sisustusarkkitehti. Heillä oli aikoinaan oma arkkitehtitoimisto Jyväskylässä, mutta nykyään viettävät eläkepäiviään Mikkelissä. Ihailen isoäidin pettämätöntä tyylitajua ja esteettistä silmää. Hänen tapansa suunnitella yksinkertaista, toimivaa ja kaunista kiehtoo minua hurjasti, mutta en ole kuitenkaan tohtinut kysyä josko voisimme saada hieman apua talomme suunnitteluun.

Taloasiat olivat luonnollisestikin illan kuumin puheenaihe. Kerroimme ideoistamme ja näytimme muutaman pohjapiirrustuksen. Mikään ei kuitenkaan miellyttänyt meitä täysin. Puheeksi tuli myös isovanhempieni Hirvensalmen mökki, jossa Timon kanssa yövyimme muutaman yön. Mökki on ollut jo pitkään yksi suosikkipaikoistani. Rakastan sen avaruutta, valoa ja toiminnallisuutta.

Mökki on isoäidin käsialaa, joten ajatus pilkahti mieleeni – Voisiko siinä olla inspiraation lähteemme?

No tietenkin! Isoäiti innostui ajatuksesta ja ryhtyi suunnittelemaan meille taloa. Puoli vuorokautta myöhemmin sain puhelun häneltä. Luonnos oli valmis. Ajoimme Mikkeliin katsomaan suunnitelmaa ja rakastuimme täysin. Kuinka taidokasta ja pikkutarkkaa työtä oli syntynyt tuosta vain. Täydellisen pohjan syntyminen on kaiken aikaa ollut niin lähellä meitä, mutta vasta kuukausien epätoivoisen etsimisen jälkeen ymmärsimme etsiä sitä oikeasta paikasta.

Tänään siis palasimme kotiin täydellisten luonnosten kanssa, joiden inspiraationa eivät olleet asuntomessujen suuret näyttelytalot, vaan isovanhempiemme mökki.

Ajatella.

 

Parasta just nyt

 

Yöpaidassa vietetyt hitaat viikonloppuaamut. Lähestyvä loma, Asuntomessut ja Ruotsin reissu. Ensimmäinen sovittu tapaaminen pihasuunnittelijan kanssa ja pohjakuvan selkeytyminen. Chiapuuro kotimaisilla mansikoilla. Kesä!

Tällä hetkellä on jotenkin hyvä ja luottavainen mieli kotiprojektin suhteen. Pohja alkaa vihdoin selkiytyä ajatuksissamme, piha hahmottuu haaveiksi ja ensimmäiset tapaamiset on jo sovittu. Muutaman viikon sisällä olisi tarkoitus saada pohjakuvan luonnos numero kaksi ja käydä mahdollisesti tulevan pihasuunnittelijamme kanssa tontilla tutustumassa ympäristöön.

Asiat etenee.

Eniten kutinaa vatsanpohjassa aiheuttaa lähestyvät Asuntomessut. Olen odottanut heinäkuun 14. päivää enemmän kuin mitään pitkään aikaan. Aiemmin olen messuilla vain ihastellut sisustuksia ja haaveillut omasta kodista, mutta tällä kertaa saan ihan oikeasti poimia toimivia ideoita ja kauniita materiaaleja omaan kotiini.

Lähdemme messuille heti ensirytäkässä viikon päästä lauantaina. Reissu on jo sinällään odotettu, mutta kaiken kruunu on lähellä sijaitseva suvun mökki, kahdenkeskeistä aikaa rantalaiturilla ja vierailu Mikkelissä asuvien arkkitehti isovanhempiemme luona. Täytyy varata reissuun mukaan vihko ja kynä, kamera täydellä akulla ja laukullinen myslipatukoita. Myslipatukoita siksi, että olin viime vuonna vähällä pyörtyä ja saada hermoromahduksen, sillä en innostukseltani muistanut syödä. Tänä vuonna ei ole varaa hukata aikaa pyörtyilyyn, meillä on paljon nähtävää!

Onko siellä muita Asuntomessuille lähtijöitä?

Aina voi karsia

Onneksi on olemassa ainakin yksi asia, minkä tekeminen tässä vaiheessa kotiprojektia on vähintäänkin suotavaa – Raivaaminen!

En ole koskaan erityisemmin piitannut tavaroiden keräilystä tai niiden säilömisestä kaappeihin. Silti on tehtävä jatkuvasti työtä sen eteen, ettei tavaraa vain alkaisi kertymään joka nurkkaan. On sanomattakin selvää, että tavaraa kertyy moninkertaisesti lapsen saamisen jälkeen, ja monen tavaran käyttöikä jää hyvinkin lyhyeksi. Tästä syystä olen joutunut tekemään entistä tehokkaammin töitä asian eteen, jotta tavarat saadaan ajallaan kiertoon, eikä niitä alkaisi kertymään varaston laatikoihin.

”Pikkulusikka on pikkulusikka, oli siinä muumin kuva tai ei. Tyynynpäälinen toimittaa tehtävänsä myös ilman Disneyhahmoa.” – Jenni Sarras, Tavarataidot

Oma heikkouteni on kirjat. Rakastan kauniita kirjoja ja niiden kuvia. Liian harvoin osaan vastustaa sellaisen ostamista eteen sattuessa. Joten eipä ihme, että niitä alkaa nopeasti kertymään olohuoneen kaappeihin. Olen kylläkin laittanut kirjoja myös kiertoon, kun esimerkiksi jonkun terveyteen liittyvän tietokirjan olen saanut päätökseeni. Tosin melko usein myös mieheni haluaa lukea kyseisen teoksen, eikä kirja saa olla tietenkään sellainen, mihin haluaa palata vielä myöhemmin.

Toisin on kauniiden keitto- ja puutarhakirjojen kanssa. Niistä en useinkaan hanno luopua, sillä ovathan ne jo kauniita sisustuksellisestikin. Usein myös tämän ryhmän kirjat ovat niitä, joihin haluan palata aina uudestaan ja uudestaan. Ehkäpä sitä ajan kanssa oppii huomaamaan ne tärkeimmät, joista ei halua luopua ja ne joilla ei ehkä olekaan niin paljon merkitystä.

Viime viikon torstaina tyhjensin pöytäni Kirpputori Silinteristä. Olin kuskannut sinne tavaraa kolmen viikon ajan. Kauppa kävi hyvin ja loput sain lahjoittaa SPR:lle. Tätä raivaamista tulen varmasti jatkamaan vielä kesän ja syksyn aikana, sillä mitään tarpeettomaksi jäänyttä emme halua ensin kuskata väliaikaiseen kotiin ja siitä edelleen uuteen vasta valmistuneeseen kotiimme.

Kirjojen ostamista hillitsemään löysin hiljattain BookBeatin. Sieltä voin kuunnella niitä kirjoja, joiden ostamisen syy ei ole viehättävyys tai käytännöllisyys. Lisäksi saan kuunnelluksi enemmän kirjoja lyhyemmässä ajassa, kuin että lukisin ne kannesta kanteen sille varattuun aikaan. Nyt voin kuunnella kirjoja missä ja milloin haluan.

Muillekin liiallisista tavaroista ahdistuville ja karsimista suunnitteleville voisin suositella kuunneltavaksi tai luettavaksi Jenni Sarrasin kirjaa Tavarataidot. Kirja on kotimainen vastine suositulle KonMarille, ja kummatkin lukeneena uskallan sanoa pitäväni enemmän Jennin versiosta. Kirja käsittelee tavaroiden omistamista, järjestämistä ja turhasta luopumista maalaisjärjen kautta. Myös tavaroiden kierrättäminen eri reittejä otetaan hyvin kirjassa huomioon.